KT ❦ Never close my eyes again

Heei c----:

Joo, vihaan itekki postaustaukoja, mut mulla on tähän hyvä syy ~ ! Nimittäin, ku kuvasin tän kt:n, ihan lopussa Jaden kaula katkes & enkä jaksa alkaa sahaan uutta kaulatappii, joten ei hirveesti huvittais kuvailla mitää. Sain kumminki sen kt:n loppuu n_n jayy. En oo mitenkää erityisen pettyny tai tyytyväine, silt välitä. Ja ton Jaden lisäks picmonkey ei suostu tallentaa kuvii tälle koneelle, joten saatte sitte muokkaamattomii pitkäsana kuvii x___x Kuvii ei edelleenkää saa kopsata, vaikka niissä ei blogin nimee / muuta luekaa ^^ Mutta joo, eipä täs muuta. 

Puhuu

Ajattelee

Painotettu sana / Huutaa

*Tekee*

KT ❦ Never close my eyes again

Jade: *Hiljaista nyyhkytystä*

Jade: Ryhdistäydy nyt Jade, turhaa sä tässä murehdit... *Pieni nyyhkäisy* Ei tää mihinkää johda.

Mei: Jadeeh ^u^ ~ ! Tein sulle teetä, sitruunaa, sun lempparias.

Jade: *Jähmettyneenä yrittää saada jotain aikaiseksi* Kiitos...

Mei: ;o Jade?!

Mei: *Pudottaa teekupin järkyttyneenä*

Jade: ...
Mei: Onko kaikki kunnossa? Liittyykö se jotenki muhun... .___.

Jade: *Epäselvää änkytystä* E-ei.

Mei: No, haluaisitko puhua siitä? ;c

Jade: Hmm, tuskin se sua kiinnostaa... *Vieno katse*

Jade: *Näprää sormiaan hermostuneena* Ehkä on parempi että selvitän asiani yksin...

Jade: *Nousee sängyltään* Käyn ulkona, yksin.

Mei: Ei! Odota! *Tarttuu nopeasti Jaden elottomaan käteen*

Jade: ... Häntä siis oikeasti kiinnostaa...
Selvä, voin yrittää kertoa, jos et keskeytä.

Mei: *Menee sänkyynsä kiinnostuneen näköisenä* Lupaan nwn! Olen ihan hiljaa ja kuuntelen.

Jade: *Istahtaa itsekin sängylleen* Selvä...

soimaan (:

Jade: Kaikki alkoi eräästä yöstä, jolloin kävin nukkumaan. Nukahdin nopeasti. Aloin nähdä erilaisia unia, joista ilmestyi lisää unia. Vähän kuin niin, että yksi asia johtaa toiseen ja toisinpäin. Unessa oli isä ja äiti. Olin nuori, ehkä 4-vuotias. Vanhempani ja minä olimme lähdössä matkalle. Kiiruhdimme autoon. Heillä ei kuitenkaan... ollut... kaikki kunnossa... En välittänyt siitä, vaan istuin kiltisti takapenkille. Mustat, lyhyehköt hiukseni olivat läpimärät, sillä ulkona satoi.

Mei: *Ottaa 'unilelunsa' vierelleen kiinnostuneena*

Mei: Jatka toki.

Jade: ...
Auto nytkähti ja lähti liikkeelle. Äiti ja isä juttelivat jostain, mitä en muista tai ymmärtänyt. Minulla oli kädessäni kourallinen nallekarkkeja, jotka muuttuivat hampaiksi. Säikähdin. Ja kun olin kertomassa siitä vanhemmilleni... kumartuessani etupenkille...

Jade: *Puristaa kätensä nyrkkiin* He olivat kuolleet... Molemmat... Kuolleet... POISSA! Aloin huutamaan, enkä saanut apua. Joku oli kumminkin jättänyt rattiin lapun, jossa luki kaunokirjoituksella:

 Pienen tytön kyyneleet eivät auta,
jos vastassa on hampaat, mitä merkitseekään
Kuolemaa?

Jade: *Kyyneleet virtaavat pitkin poskia* Ja pahinta on se, että vaikka herään, he ovat silti poissa...

Jade: *Vaipuu hysteeriseen itkuun* Ei ole täällä, ei ole täällä... Se on totta, uni toteutuu, unet toteutuu...

Jade: *Pyyhkii kyyneleitään* Ja viestin vieressä oli...

Jade: *Taustalla* Pieni, vähän kuin timantti, jonka oon ihan varmasti nähny aiemmin...

Jade: Tunnen sen.